Haaveilijan tila

Kategoria: elämän suolia, opiskelija itse.

Tällä hetkellä ainut asia, mitä jaksan tehdä mielelläni on istua sohvalla ja katsoa Housen tuotantokausia. Välillä käyn juottamassa karitsoja, mutta sitten katson taas lisää Housea.
Päivittämään en siis kykene, enkä halua (katsotaan tilanne uudelleen huhtikuussa, ehe!)

Pistetään blogin täytteeksi nyt kuitenkin kuvasarjaa vaihe vaiheelta tilaustyöstä, jonka tein joululahjaksi.
Itse olen fani seuraamaan ”kulissien takusta” eli miten eri työt toteutuvat valmiiksi lopputulokseksi.
Vaikka se ei muita kiinnostaisikaan, niin haluan tehdä kunniaa myös muillekin työvaiheille kuin pelkälle lopputulokselle.
Värioriginaalit kun enimmäkseen heitän roskiin (mikä materiaalihukka!)

Noh, hommahan alkaa aina järjettömän hienolla luonnoksella JOTA EI TIETENKÄÄN OLE ENÄÄ TALLESSA! (ärrinmurrin..)
Pelkkä kasa levinnyttä lyijykynätuhnua se olikin, mutta olennaisimpana luonnoksessa hahmottelen hahmojen ja muiden objektien sijainteja.

Luonnosten tekeminen on hauskaa ja helppoa, mutta itse lyijykynäversio on usein se raskain osuus työssä.
Siitä todellinen työ alkaa (aloittamisen vaikeus) ja vaatii eniten luovuutta.
Tähän projektiin sain avuksi valokuvia tilasta ja hevosista, mikä helpotti työtä kovasti.
Luonnosversiosta jouduin välissä jo kumittamaan hevosia pois, jotta hahmotin aidan paremmin valopöydällä.

Aloitan tussauksen yleensä siitä mieleisimmästä aiheesta eli hevosista 😀
Tässä projektissa poikkeuksellisesti säästin tussia ja jätin varjostuksen hyvin vähälle.

Seuraavaksi tussasin toiseksi helpoimmat eli ”puiset materiaalit”.
Periaatteessa vihaan piirtää kasveja, mutta malli oli avuksi ja ihanaa on käden vapaus.
Saa olla vinoa ja kaarevaa.

Viimeiseksi tussasin rakennukset ja ”horisontin”.
Inhoan rakennuksia, sillä olen hyvin heikko perspektiivin kanssa 😀

Sitten päästiin värittämään. Yleensä käytän pastelliliituja, mutta tässä projektissa palasin perinteiseen akvarelliin.
Ja kuten usein, luonnossa tulos on hyvä, taivaassa hyvät sävyt,
mutta skanneri on huono/skannaaja on huono ja lopputulos on liian hailakka (+halpa paperi meni kurttuun…)
Tussatessa aloitan elukoista, mutta värittäessä vältän niitä loppuun asti, sillä puuesineet ovat helpoimpia maalata.
Sävytän erilaisia ruskeita ja sotken menemään. Terapeuttista hommaa.

Rakennusten väreistä sen sijaan tykkäsin.
Talosta tuli ainakin keltainen (melkein meni jo liian hallitsevaksi) ja kuusia on ihanaa maalata.
Akvarellisinisen skanneri jopa näkee, pastelleilla aivan toivoton yritys, ellei väritä ainoastaan sinen tason.

Hevoset värillisiksi. Kesti kauan, enkä saanut aivan haluamani lopputulosta
(haluaisin karvaisen pinnan näkymään, mutta kun taidot ja kärsivällisyys on rajallista niin lopputulos on tämä.)
Akvarelleilla värittäminen on siitä hauskaa, että ensin aloitetaan aivan vaalialla sävyllä.
Sitten tehdään kerros tummemmalla sävyllä.
Sitten tehdään kerros haluamallaan sävytyksellä (punainen vai kellertävä vai harmahtava rautias..)
Sitten tehdään lisää tummalla.
Sitten tehdään vähän tummemmalla sävytyksellä.
Sitten tehdään taas hieman tummemmalla.
..Ja jatketaan siihen asti, että toteat rajan ylittyneen, jossa varjostus ei enää paranna kuvaa 😀
Hevosten värittämiseen en kyllästy varmaan koskaan, sillä rautiaista ja ruunikoista on niin moneksi.
Välillä on kiva heittäytyä villiksi ja sekoittaa mukaan sinistä, violettia, (vihreää!), oranssia..
Vaaleat hevoset ovat suosikkejani, sillä skanneri haluaa kaikista tummista hevosista mustia.

Viimeiseksi huokaistaan, otetaan teekuppi käteen (enää ei tarvitse pelätä sen kaatumista, + kello lähentelee kahta yöllä eli tarvitsen jotain hintsusti kofeiinista)
ja siirrytään tietokoneelle yhdistämään lopputulokset.
Pastelleilla yleensä skannaan rajat ja värit erikseen, sillä pastelli peittaa mustat rajat.
Akvarellit vaativat kuitenkin enemmän aikaa, joten halusin työskennellä keittiön pöydällä (jääkaappi, televisio, da)
enkä valopöydällä ja maalasin suoraan tussatuille versioille.

Itse olen värien ystävä, joten akvarellit jättävät lopputuloksen vaaleaksi omaan makuuni, mutta toisaalta hainkin keveyttä talviseen kuvaan.
Toivottavasti lahja kelpasi, kivaa oli tehdä.

Kategoria: Antiagrologeilu.

Kategoria: elämän suolia, opiskelija itse.

Kategoria: karvalapset.

Kategoria: elämän suolia, opiskelija itse.

Kategoria: karvalapset.

Kategoria: karvalapset.

Kategoria: agrologeilu, elämän suolia, karvalapset, opiskelija itse.

Kategoria: opiskelija itse.

Kategoria: Iloinen pikku-Kati.